Muistanko valittaa?

Kyllä. Aina. Päivittäin. Valittaminen on jotain joka ei unohdu. Sitä varten ei tarvitse kirjoittaa muistilappua. Valittaminen tulee selkäytimestä. Valitettavasti olen valittaja. Ja siksipä nytkin kirjoitan valittaen postausta valittamisestani.

Rupesin miettimään käyttäytymistäni eilen illalla mennessäni nukkumaan. Ennen unen tuloa muistelin kulunutta päivää. Vaikka päivä oli ollut ihana, ja olin saanut viettää aikaa tyttäreni kanssa, ensimmäiseksi mieleen muistui kaikki ne hetket jolloin olin valittanut itsekseni. Tiedättehän ne vakituiset "ja taas Posti tuo pelkkiä laskuja", "tottakai leipä putosi lattialle", "aina sataa lunta", "aina on loskaa joka paikassa"... lista on loputon. Ja vaikka aiheet eivät ikinä olekaan niin vakavia että elämäni olisi uhattuna, niin ymmärsin, että nämäkin ruokkivat negatiivisuutta päiviini. Ja kaiken lisäksi vieläpä ihan turhaan.

Posti tuo oikeasti muitakin kuin laskuja. Miksi minun pitää valittaa jostain joka nyt vaan kuuluu ihmisten elämään? Miksen sen sijaan mieti kiitollisena, että minulla on puoliso joka jakaa laskut kanssani? Miksi valitan joka ainut kuukausi samasta, turhasta aiheesta? Eikä leipäkään putoile aina lattialle, lunta ei sada "aina", eikä loskaakaan ole joka ikinen elämäni päivä. Miksi iltaisin harmit tulevat muistamatta mieleen mutta kiitollisuutta pitää varten vasten muistella? Onko valittaminen enemmän ihmisluonteesta johtuvaa, vai kenties elämän varrella opittu tapa? Tapa jota vain suorittaa koska siihen on niin tottunut?

Ei sen puoleen, nämä totutut valittamiset eivät koskaan ole sellaisia jotka saisivat minut oikeasti pahalle tuulelle. En kiukuttele muille, vaan valittaminen on pelkästään tapa, lauseita joita puhun ilman, että oikeasti kiukuttelisin niiden aiheista. Mutta kun asiaa oikein mietin, niin päätin että yritän muuttaa käytöstäni siitä huolimatta. Maaliskuun ajan aion kiinnittää huomiota sanoihini ja tapoihini. Joka kerta kun saan itseni kiinni valittamisesta, aion miettiä tilalle 10 asiaa joista olen kiitollinen. Aloitan siis yhden naisen käytöskoulun, ja toivon pääseväni kuukauden päästä luokalta hyvin arvosanoin 😄. Haluaisin myös onnistua muuttumisessa jatkossakin, niin että valittaisin ainakin vähemmän kuin ennen. Meillä ihmisillä kun on myös oikeasti huonoja päiviä, eikä meidän tarvitse olla aina yhtä hymyä ja positiivisuutta. Minullakin on lupa joskus valittaa, mutta toivon että jatkossa valittaisin oikeista, valittamisen arvoisista asioista. Siunausta viikonloppuusi 💖!