Arkeologinen Raamattu

 

Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut historiasta. Niin paljon, että lapsuuden haave oli tulla arkeologiksi jonnekin pölyiselle aavikolle. No, artefaktien esiinkaivajaa ei minusta koskaan tullut, mutta arkeologihaaveita voin nyt toteuttaa ainakin tämän uuden Arkeologisen Raamattuni kanssa!

Kustantaja tälle järkälemäiselle teokselle on Crossway, ja sisältö on todella mielenkiintoinen. Yksissä kansissa on sekä Raamattu että Raamatunajan historialliset kaivaukset. Sivuja opuksesta löytyy peräti 2023 + kartat, ja tutkittavaa riittää pitkäksi aikaa. Raamattu sisältää valtavat määrät jakeiden selityksiä, arkeologisia löytöjä, artikkeleita ja valokuvia. Jokainen Raamatun kirja alkaa esittelytekstillä. Ainut miinus on, että teksti on englanniksi, joten kieltä taitamaton ei teoksesta saa paljoa irti. Mutta jos tämä "tutkimusRaamattu" kiinnostaa, niin Amazonista löysin omani, hintakaan ei ollut kuin n. 40€ posteineen.

Kirjan parasta antia ovat värikuvat, eikä niissä onneksi ole säästelty. Mielenkiinto pysyy hyvin yllä niiden ansiosta. Itse teen niin että luen jonkun kohdan suomalaisesta Raamatustani, ja sen jälkeen perehdyn samaan tekstiin tämän Arkeologisen Raamatun kanssa. Teen vertailuja ja muistiinpanoja erilliseen vihkoon, sillä en halua tätä teosta sotkea omalla tekstilläni. Joskus merkitsen myöhemmin tutkittavan kohdan post-it-lapulla.

Jos englanninkieli onnistuu, suosittelen tutustumaan tämänkaltaiseen Raamatuntutkimiseen jos vähänkään on arkeologian suuntaan kiinnostusta. Tässä minun tutkimusRaamatussani riittää tutkittavaa pitkäksi aikaa, ja kun loppuun pääsee on melkeinpä aloitettava alusta; niin paljon tietoa tästä Raamatusta löytyy!

Tämän kirjaesittelyn lopuksi toivotan kaikille oikein rauhallista Juhannusta, ja paljon Jumalamme siunauksia kaikkien lukijoiden elämään 💖!

Rukousvihko

 

Onko sinulla käytössä oma rukousvihko? Tai oletko koskaan törmännyt sellaiseen? Mietitkö, millainen sen kuuluisi olla? Tänään raotan sinulle hieman omaa vihkoani 😊!

Minun rukousvihkoni on a6-kokoinen Stalogyn muistikirja. Se on lankasidottu, joten se kestää hajoamatta runsaastakin koristelusta aiheutuvaa pullistumista, joten minun ei tarvitse varoa eri materiaalien käyttöä. Lisäksi se on mukavan pieni ja kulkee helposti mukana tarvittaessa. Pieni koko takaa myös sen, että sivu tulee helpommin täyteen kuin isommassa vihkossa, joten koristelu on nopeasti tehty.

Rukousvihkon tekemisessä ei ole mitään sääntöjä. Voit tehdä siitä juuri sinun näköisesi välineen omaan rukouselämääsi. Oma vihkoni on sekoitus eri tekniikoilla ilmaistuja rukouksia. Osan rukouksistani olen laittanut muistiin kirjoittamalla sen sanasta sanaan vihkon sivuille. Jotkut niistä olen koristellut, mutta toisissa sivuissa on vain pelkkä teksti. Päivämäärän olen laittanut piiloon, niin ettei se heti hyppää silmille sivua katsoessa, mutta aivan hyvin sen voisi jättää esiinkin. Rukousvastauksen saapuessa on mukava tarkistaa, milloin olin kyseisestä aiheesta ensi kerran rukoillut.

Joskus toteutan rukoukseni erilaisina kollaaseina, ja tällöin koen rukouksen olevan enemmänkin sanaton huokaus kuin varsinainen sanallinen pyyntö tai kiitosaihe. Niinpä kollaaseissani onkin yleensä vain tekstitarroja osoittamassa mistä rukouksessa on kyse. Kollaasia katsellessa tarrat näyttävät heti olenko rukoillut apua tai siunausta vai olenko halunnut tuoda kiitoksen Jumalani eteen. Kollaasit tuovat myös mukavaa visuaalista kokemusta vihkoon, ja sitä on mukava jälkeenpäinkin selailla juuri visuaalisuuden vuoksi.

Materiaaleina käytän vihkossani kaikkea mahdollista: kuviopapereita, post-it-lappuja, kuivakukkia, sinettivahaa, aikakauslehdistä leikattuja kuvia ja niin edelleen. Yksi ihana materiaali on eri kirkkojen esitteet. Niissä on paljon kauniita kuvia joita voi leikata ja käyttää. Nyt on parhaillaan menossa tämän kesän Tiekirkkokausi, joten kannattaa vierailla eri kirkoissa, ja napata esite matkaan!

Jos rukousvihkon aloittaminen houkuttaa, kokeile ihmeessä! Rukousvihkon ei tarvitse olla tietynlainen, vaan sen pitää olla juuri sinunlaisesi. Sen ilmentää sinun puhettasi Jumalan kanssa. Jos et osaa piirtää, käytä valmiita kuvia tai vaikka erilaisia leimoja. Jos et omaa hienoa käsialaa, kirjoita sillä jonka Jumala on sinulle lahjoittanut. Rukoile, pyydä siunausta jollekulle, kysy johdatusta tai apua. Toteuta sanasi tekstinä tai kuvina. Ei väliä miten sen teet, Jumala nauttii taatusti ajasta sinun kanssasi! Suuresti siunausta sinun uskonelämääsi, ystäväni 💖!

Kukat talteen!

 

Luonto alkaa olla taas kauneimmillaan, ja Jumala onkin luonut meidän iloksemme monenvärisiä ja -muotoisia kukkia. Myös erilaisia kauniita heiniä löytyy paljon. Tänä kesänä kannattaa ottaa tavoitteeksi kerätä ja kuivata mahdollisimman paljon kasveja, sillä niitä voi loistavasti käyttää askarteluissa tai vaikkapa juuri Raamatun tuunauksessa! Ja jos et halua käyttää niitä suoraan Raamattusi sivuille, voit tehdä  niistä esimerkiksi kirjanmerkkejä sommittelemalla kasvit pahville ja päällystämällä ne sitten kontaktimuovilla. Näin saat kivasti kaunista jälkeä Raamatun väliin!

Netti on pullollaan ohjeita miten kasveja voi kuivattaa papereiden ja painon välissä, mutta itse käytän usein "pikakuivatusta", ja nyt jaan tämän niksin tännekin!

Pikakuivaukseen tarvitset leivinpaperia, kukat ja kasvit sekä silitysraudan. Laita leivinpaperin päälle haluamasi kasvit, niiden päälle toinen leivinpaperi, ja silitä paperin päältä varovasti silitysraudalla. Raudan lämpötilana riittää puuvillan silityslämpö. Kasveja kannattaa silittää hyvin nopeasti, sillä ne kuivuvat yllättävän pian. Kokeilemalla oppii, kuinka kauan kasveja tarvitsee raudan alla kuumentaa. Silitysrautakuumennus auttaa myös kasveja säilyttämään värinsä hyvin, ja etuna on myös se, että silitysrautaa käyttämällä voit kuivattaa nopeasti suurenkin määrän kukkia myöhempää käyttöä varten!

Kasvit voit säilöä kirjekuorissa, mutta silloin kannattaa laittaa kuoreen merkintä mitä kasveja se sisältää, näin voit myöhemmin helposti löytää haluamasi kasvit. Tai voit säilyttää niitä läpinäkyvässä laatikossa niin kuin itse teen, silloin voit pitää erilaisia kasveja sekaisin, sillä pystyt helposti näkemään laatikon sisällön. Tiivis laatikko auttaa myös pitämään kosteuden pois kasveista.

Ja jos et satu asumaan lähellä luontoa, ei mikään estä kuivattamasta vaikka kukkakaupasta ostettuja kukkia. Hauskaa on esimerkiksi tulppaanin, neilikan tai ruusun terälehtien kuivatus irrottamalla ne kasvista ja kuivaamalla ne yksi kerrallaan. Niistä saa sommittelemalla vaikka minkälaisia hienoja kollaaseja!

Siunattua viikonloppua, ja antoisaa kasvienkeräystä sinulle 💖!

Kirjaesittely

 

Kolmisen viikkoa sitten voitin Kotimaa-lehden arvonnassa Hannu Pöntisen kirjan Happea elämän keskellä. Pöntinen kuvaa ajatuksia ihmisestä, Jumalasta ja kirkosta runoissa jotka ovat oivaltavia, osuvia ja huumoripitoisiakin. Kirja on helppolukuinen, ajatuksia herättävä ja tunteita esiin tuova. 

Esittelytekstissä Pöntinen kirjoittaa: "Tässä kirjassa kuljetaan yhdessä vuoden matkaa joulun odotuksesta pääsiäisen riemuun, kasvun ja luopumisen teemoihin ja uuden aavisteluun. Samalla pohditaan elämän suuria ja pieniä kysymyksiä ja yhdessä seurakuntana kasvamista." Jokaisen kirkkovuoden teeman aloittaa pieni esipuhe, joka johdattaa kyseisen teeman runoihin. Kuvituksen sekä graafisen suunnittelun kirjaan on tehnyt Piritta Tolvanen.

Hannu Pöntiseltä on ilmestynyt aiemmin runoteokset Arpinen Sydän sekä Onnen Raapaisuja. Näissä kirjoissaan hän on peilannut mm. miehen elämää ja isyyden tuntoja. Tässä uusimmassa teoksessaan hän tuo esiin tärkeän ydinajatuksen: "Kirkko ei ole 'nuo muut' tai 'tuo instituutio' tai 'nuo työntekijät': kirkko olemme me, kaikki kristityt yhdessä." 

Minut herätti miettimään tämän Vantaalaisen kirkkoherran runo tuomiosunnuntai-teemasta: "Helvetin pelko ei oikein toimi tänä päivänä taivasikävän herättäjänä. Mutta todellisen helvetin pitäisi herättää näkemään lähimmäisen hätä." Miten autan lähimmäisiäni? Ihmisiä joita kohtaan? Kuuntelenko heitä ja heidän huoliaan aidosti, aikaa käyttäen? Teenkö niinkuin Jumala haluaa minun tekevän?

Kirjassa on 64 sivua, joten se on nopeasti luettu. Mutta runot kutsuvat lähelleen aina uudemmankin kerran, ja jokaisella lukukerralla löytyy lukijalle lisää oivalluksia. Suosittelen lämpimästi lukemaan ja tutustumaan teokseen, sekä kulkemaan kirkkovuotta läpi kirjan parissa! Siunattuja lukuhetkiä!

Koira nimeltä Namu

Koiraneiti Namu on hieman yli vuoden vanha kääpiösnautseri. Tähänastiseen elämäänsä mennessä se on oppinut jo paljon minusta. Se tietää että annan sille ruokaa kaksi kertaa päivässä. Se pääsee lenkille aamulla, päivällä ja illalla, ja usein heittelen sille palloa ulkona. Se rakastaa palloleikkejä! Jos sataa, laitan sille sadeasun eikä sen tarvitse kastua likomäräksi. Tulipalopakkasilla sen ei tarvitse palella, koska puen sille koirien lämpöpuvun päälle. Pidän myös huolta sen terveydestä muutoinkin, ja se saa tarvittavat rokotukset säännöllisesti. Sen hampaat harjataan joka päivä. Se on siis oppinut luottamaan minuun ja se tietää, että teen sille vain hyviä asioita. Vastineeksi se antaa kaiken mitä sillä on annettavana. Oman horjumattoman rakkautensa!

Jumala muistutti minua itsestään tänään juuri Namun kautta. Oivalsin, että minun tulisi olla yhtä luottavainen Jumalaan kuin mitä Namu on minuun. Jo Raamatussa Jumala kertoo, että Hän haluaa minulle vain hyvää. Hän haluaa että oppisin Namun kautta miten voin luottaa Isän huolehtivan minusta. Hän antaa minulle ruoan. Hän antaa kodin ja kauniin luonnon jossa voin ulkoilla. Kun sataa, Hän on antanut minulle sadevaatteet. Talvella voin laittaa lämmintä päälle. Hän on antanut minulle hyvän terveydenhoitojärjestelmän ja rokotukset esimerkiksi influenssaa, jäykkäkouristusta tai koronaa vastaan. Vastineeksi Hän haluaisi vain saada minun horjumattoman rakkauteni ja luottamukseni!

Kunpa osaisin olla enemmän Namun kaltainen, ja luottaa vahvasti kuin muuri Jumalan apuun ja hyvyyteen tilanteessa kuin tilanteessa. Että koskaan en epäilisi kuuleeko Jumala minut, tai tuleeko apu ajoissa. Että minä vain rakastaisin Häntä kaikella mitä minussa on, ja luottaisin Häneen jokaisella solullani. Mutta aina silloin tällöin epäilys hiipii kaikesta huolimatta mieleen. Joskus usko on kuin kova kivi, toisinaan taas kuin hauras kuivunut kukka. Siksi Jumala joutuu aina välillä muistuttamaan minua siitä että Hän tahtoo minulle vain hyvää. Ja tänään Hän muistutti minua Namun kautta. 

Ole suuresti siunattu, ystäväni! Tänään rukoilen sinulle Jumalan muistutuksia itsestään, sillä Hän tahtoo sinullekin vain hyvää 💖!

Halu kasvaa

 

Nämä pienet punaiset kävyn alut saivat miettimään kasvuani kristittynä. Olen kyllä huomannut jo muutosta itsessäni uskoontuloni jälkeen, mutta haluan kasvaa edelleen, ja tällä hetkellä suurin intohimo on oppia tuntemaan Pyhää Isää vielä paremmin, vielä läheisemmin. Kun opin tuntemaan Hänet, opin myös tuntemaan kuka minä olen Kristuksessa. Oppimiseen voi olla moniakin eri keinoja, mutta kerron nyt mitä itse ajattelin avukseni ottaa.

Selväähän se, että Jumalan laittaminen ykkössijalle elämässäni on keino numero yksi. Toinen on säännöllinen rukoilu ja pyyntö että Jumala auttaisi minua tuntemaan Hänet paremmin. Kolmas keino on tietysti lukea Raamattua päivittäin. Itse luen tällä hetkellä lukusuunnitelman mukaan Raamattua läpi, ja tämä on todella osoittautunut hyväksi keinoksi uskossa kasvamiseen. Neljäs niksi on Raamatun värikoodaus erivärisillä korostuskynillä. Tähän käy mainiosti myös perinteiset puuvärikynät, kunhan vain pystyy merkitsemään eri aihealueet eri väreillä Raamattuun. Lisäksi otan vielä erillisen vihkon tai muistikirjan, johon merkitsen asioita ylös hieman syvemmin. Ja sitten hommiin!

Vihreällä korostan kaikki ne ihmeet, joita Jumala, Jeesus tai Pyhä Henki Raamatussa tekevät. Limenvärisellä kynällä korostan ne kerrat jolloin Jumala puhuu suoraan ihmisille. Violettia käytän Jumalan antamien lupausten merkitsemiseen. Vaaleanpunaisella merkitsen kaikki rakkaudenosoitukset Jumalalle sekä ne kerrat, jolloin ihmiset seuraavat Jumalaa täydestä sydämestään.  Keltainen väri osoittaa minulle Raamatusta ne kohdat, milloin Jumalan seuraamisesta on seurannut ihmisille jotain hyvää. Vaaleanharmaa kuvaa puolestaan ne valitettavat hetket jolloin ihmiset ovat nurisseet Jumalaa vastaan. Ja niitä hetkiä löytyy Raamatusta paljon!

Punaisella värillä on kuitenkin minulle erityismerkitys. Sillä nimittäin alleviivaan kaikki ne tekstinkohdat jotka Jumala on minulle avannut. Silloin kun Jumala näyttää minulle tekstin merkityksen syvemmin kuin koskaan aiemmin, tai puhuu minulle sellaisella Raamatun kohdalla johon en aiemmin ole kiinnittänyt sen suurempaa huomiota. Ja aina kun saan merkittyä jonkin kohdan punaisella, kirjoitan erilliseen vihkoon heti tuoreeltaan, mitä olen kyseisestä kohdasta oppinut. Näin oppiminen ja kasvu pysyy muistissa eikä katoa.

Nyt haluan haastaa sinut mukaan oppimaan ja kasvamaan kanssani! Ota erivärisiä kyniä, ja valitse eri aihealueille ne värit jotka sinua viehättävät. Hanki vihko, ja kirjoita vaikka etusivulle ylös eri värien merkitykset, siitä voit aina tarkistaa mitä väriä käytät mihinkin. Sitten vain katsot mihin aikaan päivästä sinulle käy parhaiten Raamatun lukeminen, ja muuta et sitten tarvitsekaan!

Aloitetaan haaste heti maanantaina, 23.5, ja nyt tarvitset kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, sillä haaste kestää vuoden! Tulosta netistä ilmainen Raamatun lukusuunnitelma (niitä löytyy useita), ja pyri lukemaan sen mukaan Raamattua läpi. Merkitse eri väreillä sinulle tärkeitä tekstinkohtia Raamattuusi, ja aina kun koet Jumalan opettavan tai nostavan jotakin sinun silmiesi eteen, merkkaa se tietyllä värillä. Kirjoita sen merkitys välittömästi vihkoosi. Näin siksi, että kirjoittaminen jää muuten helposti tekemättä, etkä myöhemmin välttämättä muista ihan tarkkaan mitä Jumala sinulle siitä kohdasta kertoi.

Älä lannistu, jos et jokaisella lukukerralla koe Jumalan nostavan sinulle asioita esiin. Niin ei käy minullekaan. Mutta sitten kun käy, laita se ylös. Kun vuosi on kulunut, on aika katsoa mitä olemme siinä ajassa oppineet, ja miten olemme uskossamme ja Jumalan tuntemisessa kasvaneet. Sinä päivänä otamme vihkot esiin, ja ensimmäiseltä sivulta alkaen luemme mitä meille on Raamatusta avautunut.

Uskon että tämä haaste käy jokaiselle. Tämän myötä opimme lukemaan Raamattua säännöllisesti, kirjoittamaan oppimaamme ylös, ja huomaamaan helpommin erilaisia tapahtumia Raamatussa. Kun sitten selaat tai luet Raamattua jatkossa, näet korostuksesi tai alleviivauksesi ja huomaat tärkeät asiat Raamatusta selvemmin. Jos sinua hirvittää kynien käyttö Raamattuusi, osta toinen, jota voit surutta käyttää merkintöjen tekemiseen. Jumala haluaa opettaa meitä, ja Hän haluaa että me opimme. Ja kun me opimme tuntemaan Jumalaa, me haluamme oppia tuntemaan Häntä vielä enemmän! 

Toivotan sinulle runsaasti Jumalan siunauksia opintoihisi 💖! Vuoden päästä palaan tähän asiaan uudella postauksella, ja kerron mitä minä olen vuodessa Jumalalta oppinut. Oppimisen iloa, ystäväni!

Tunnenko uskon, vai uskonko tunteen?

 Tänään pysähdyin kuuntelemaan, mitä Paavali kirjoittaa Efesolaisille paholaisen vastustamisesta: Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus, niin että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä (Ef 6:13.) Tämä tekstin kohta hyppäsi silmiin ehkä siksi, että itselläni on ollut kaikkea muuta kuin hyvä päivä tänään. Mieli on ollut apea, ja on ollut vaikeaa muistaa rukoilla tai keskittyä Raamatun lukemiseen. On tehnyt mieli tehdä kaikkea muuta kuin keskittyä aikaan Jumalan seurassa.

Olen kuluttanut aikaani esimerkiksi Instagramin parissa, ja siellä ollessahan aika kuluu huomaamatta. Toinen toistaan hauskempia videoita vyöryy silmien eteen, ja aina löytyy uutta tutkittavaa. Tuntuu siltä, että rukoilla voi myöhemminkin, ja ehdin kyllä viettää aikaa Jumalan kanssa illemmallakin.

Tämä on omassa kristityn tiessäni ehkä se kaikkein vaarallisin ja varottavin asia: tunteet. Kun tuntuu, ettei heti aamulla halua rukoilla siunausta kyseiseen päivään. Kun tuntee ettei muka ehdi kiittää Isää tästä päivästä. Kun tunteeni ilmoittavat minulle, ettei se nyt haittaa jos en yhtenä päivänä vietä hetkeä kertomalla Isälle mitä minulle kuuluu. Kun vaan tuntuu ettei huvita.

Juuri tällaisina hetkinä minun täytyy pakottaa itseni olemaan kuuliainen ja uskollinen Jumalalle. Pysäyttää se turha, mitä olen tekemässä, ja vaatia itseäni avaamaan Raamattu. On niin helppo sanoa itselleni: "Jumala tietää jo muutenkin mitä minulle kuuluu, vietän aikaa Hänen kanssaan sitten myöhemmin." Totuus kuitenkin on, että noina hetkinä valitsen Jumalan olevan se toissijainen asia elämässäni. Vaikka tosiasiassa Hän ansaitsee olla Numero Yksi. Ja minä oikeasti tahdonkin Hänen olevan se Kaikkein Tärkein Asia.

On aina jotenkin raadollista huomata, kuinka paljon pienetkin tunteet voivat vaikuttaa isosti omaan uskoon ja uskonelämään. Kuinka ihan huomaamatta voi liukua kauas pois Jumalan luota. Miten helposti voin olla tottelematta Jumalaa ihan vain siitä syystä että tunnen ettei nyt vaan huvita. Ja voin rehellisesti tunnustaa, että mitä useampana päivänä jätän Raamatun avaamatta "kun ei huvita", niin sitä pidemmäksi tauko Raamatun lukemisessa venyy. Ja siitä seuraa sitten se, että rukoukset ja kiitollisuuskin harvenevat, ja loppuvat pian kokonaan. Tästä taas seuraa ennen pitkää rukous "Jumala, miksi olet niin kaukana minusta?"

En halua Jumalan olevan kaukana. Haluan että Hän on kiinni minussa ja minun arjessani. Haluan totella Häntä ja oppia lisää Hänestä. Haluan, että Hän opettaa ja myös nuhtelee kun aihetta on. Tahdon että Pyhä Henki pistää sireenit soimaan omassatunnossani heti, kun Hän huomaa minun lipsuvan. Lipsuvan niin kuin tänään tein antamalla tunteideni määrätä uskoni määrän. Niinpä avaan kuuliaisesti Raamatun heti, kun olen viimeisen pisteen näpytellyt tähän kirjoitukseen. Ystäväni, avaa sinäkin Raamattu. Juuri nyt. Jumala tahtoo olla seurassasi, tänäänkin 💖.