Pettääkö dödö?

 

Paavali kirjoittaa Korinttilaisille: "Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Mehän olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle niin pelastuvien kuin kadotukseen joutuvienkin joukossa." (2. Kor 2:14-15)

Ylläoleva Raamatun kohta aukeni minulle tänään hyvin voimakkaasti, ja pysäytti minut miettimään mitä se oikeastaan tarkoittaakaan. Mitä on olla Kristuksen tuoksu? Miltä minä tuoksun Kristuksessa?

Paavali opettaa, että meidän kauttamme Jumala tuo esiin Kristuksen tuoksun. Meistä tulisi levitä ympäristöön hyvää, miellyttävää ja ihanaa tuoksua. Sellaista, joka saisi ihmiset tulemaan lähemmäs ja nuuhkimaan lisää. Tuoksua, josta kysyttäisiin mistä sitä voi hankkia. Joillekin se olisi kuin lempihajuveden tuoksu, toisille taas kimppu ihania kukkia. Kaikille olisi kuitenkin yhteistä se, että tuoksu houkuttaisi lisää ihmisiä haluamaan samaa tuoksua omaan elämäänsä.

Tuoksunko minä kokoajan hyvälle Kristuksessa? Olenko aina valmis tuoksumaan niin että muut haluavat saada Kristustuoksua itselleenkin? Vai tuoksunko hyvältä vain hetkittäin?

Kyllä, tunnustan; välillä deodoranttini pettää. Ja pahasti. Silloin en levitä hyvää Jeesuksen tuoksua ympärilleni, vaan päinvastoin karkotan ihmisiä kauemmas. Tuoksuni pettää, eivätkä ihmiset tiedä miltä Kristus voisi heidän elämässään tuoksua.

Hyvä aromi vaihtuu mädän lemahdukseen aina kun käyttäydyn toisin kuin Jeesus opettaa. Kun olen kärsimätön, vihainen, ilkeä. Kun juoruan. Kun väittelen ihan vain siksi että saan olla oikeassa. Kun tuomitsen muita mielessäni, vaikka itsekin olen kaukana täydellisestä. Kaikkina näinä kertoina levitän pahaa lemua ympärilleni. Hajua, joka saa muutkin voimaan pahoin ja olemaan negatiivisia.

Haluan muutosta omaan käytökseeni. Haluan oppia miten voin kristittynä tuoksua hyvältä. Paljon on asioita joiden täytyy minussa muuttua, eikä muutos tapahdu yhdessä yössä. Ei edes kuukausissa. Kristittynä kasvaminen on tapa elää. Elämäntapa. On opittava muuttamaan omia asenteita. Epäluuloja. Käytöstä ja ajatuksia. Jatkuva prosessi joka kehittyy pikku hiljaa. Vähän niin kuin opiskelisi Kristuksen Yliopistossa. Koulukirjana Raamattu ja harjoituksena rukoilu.

Tuntuuko sinustakin, että oma dödösi pettää usein? Kirjoittaudu silloin päättäväisesti Kristuksen koulutettavaksi! Turvaa rukoukseen silloin kun huomaat lemuavasi. Pyydä anteeksi ja kerro että haluat olla Hänen tukiopetuksessaan. Sano Hänelle, että haluat muuttua ja tulla sellaiseksi kuin Hän on aina halunnut sinun olevan. Takaan että Hän hymyilee onnellisena sen kuullessaan! Hurjasti siunausta elämääsi, ystäväni 💖!

Kiitollisuus

 

Viime aikojen uutisoinnit Venäjän toiminnasta ovat saaneet mielialan levottomaksi. Samalla kun puolisoni kanssa autan kerrostaloomme majoitettuja, sotaa paenneita ukrainalaisnaisia, on mieleen juurtunut pelko siitä, mitä jos itsekin joudumme jonain päivänä lähtemään pakoon? Kädessä matkalaukut täynnä vaatteita, lääkkeitä ja ruokaa, kainalossa rakkaat koirat. Minne mennä? 

Olen huomannut että mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä pahemmin pelko saa sijaa. Yöt täyttyvät toinen toistaan pahemmista painajaisista jotka vaivaavat mieltä vielä päivälläkin. Ja se taas vaikuttaa seuraavan yön uniin. Tuntuu kuin eläisin pelon kierteessä josta en pääse enää irti.

Paitsi että pääsen. Oloni helpottui kummasti kun tajusin, että minulla on Jumala apuna. Että minun ei tarvitse kantaa pelkoani yksin. Samalla kun rukoilen Häneltä apua Ukrainalle, voin rukoilla apua myös itselleni ja läheisilleni. Pelko vain kasvoi niin suureksi, että unohdin etten ole yksin. Jumalan avulla voin taistella pelkoja vastaan vaikka ne tuntuisivatkin suurilta ja musertavilta.

Yksi toimiva konsti pelon karkottamiseen Jumalan avulla on kiitollisuus. Kun olo on pelokas ja kauhistunut, enkä tunne oloani ollenkaan kiitolliseksi, ryhdyn kiittämään. Aluksi kiitollisuus on lähinnä asioiden luettelua, mutta kun sitkeästi jatkan, hiipii aito kiitollisuus huomaamatta sisimpäänkin. Ja kun olo on kiitollinen, se ajaa pelkoni pois. Pystyn sanomaan vankasti ääneen: "Jumalani, minulla on Sinut. Sinä riität. Sinä olet ainoa, joka merkitset tässä elämässä." Kun pelko poistuu, olo kevenee. Verenpaine laskee ja mieli rauhoittuu. Saan unta helpommin, eivätkä painajaisetkaan kiusaa.

Koska paholainen on aivan yhtä todellinen kuin Jumalakin, niin tiedän, että se yrittää kyllä parhaansa saadakseen minut pysymään peloissani. Peloissani, huolien uuvuttamana ja poissa Jumalan läheltä. Paholainen on aina mielissään saadessaan ihmisen murtumaan ja unohtamaan että hänellä on apunaan Mahtava ja Voimallinen Jumala. Jumala joka ei hylkää, ei jätä, ei unohda. Jumala jolla on aina aikaa meille. Kiitos Pyhä, rakas Isä!

Jos sinun päiväsi on raskas, huolien synkentämä ja valo tuntuu olevan mustan pilven takana, kokeile kiitollisuutta. Kiitä ihan pienistäkin arkipäivän asioista. Puhtaasta vedestä, hammaslääkäristä, keväästä ja valosta. Kevään ensimmäisestä kärpäsestä. Likaisista ikkunoista, sillä se tarkoittaa sitä, että sinulla on koti. Monilla ei ole. Kiitä lapsista ja ystävistä, tuolista johon juuri potkaisit varpaasi. Kiitä Hänestä, ja Hänen lahjoistaan. Kiitä elämästäsi! Valoisaa ja siunattua viikonloppua sinulle, ystäväni 💖!

Kiitos, Jeesus!

 

                                                        Rakas Jeesus!

Kiitollisena kirjoitan Sinulle tätä kirjettä. Sanat eivät riitä kertomaan tunteistani joita Sinua kohtaan tänään tunnen. Jos olisit edessäni, kapsahtaisin kaulaasi ja halaisin Sinut lyttyyn. Peittäisin Sinut kiitollisuuden suudelmilla ja laulaisin Sinulle ylistyslaulun.

Olin joutumassa kadotukseen, ikuiseen kidutukseen elämäni päättyessä. Paholainen nauroi jo vahingoniloisena ja hieroi tyytyväisenä käsiään yhteen. Se oli jo ehtinyt hekumoida miettiessään kaikkia niitä tapoja, joilla se tekisi kuoleman jälkeisen elämäni hyvin, hyvin ikäväksi.

Mutta sitten tulit Sinä. Sinä hymyilit, katsoit minua silmiin ja sanoit "Älä pelkää. Syntisi ovat kyllä suuret, ja ansaitset kuolemantuomion. Mutta minä rakastan sinua. Olen aina rakastanut, ja tulen aina rakastamaan. Haluan että sinä elät, ikuisesti. Siksi tein vaihtokaupan; minut tapetaan sinun sijastasi. Kun olen kuollut, muista minua. Muista kuolemani ja kärsimykseni. Elä niin kuin minä olen neuvonut, usko minun ja Isäni rakkauteen sinua kohtaan. "

"Usko myös kun sanon, että minä olen jo voittanut kuoleman. Minä elän, ja kerran tulee hetki kun sinä saat elää minun kanssani Isäni valtakunnassa. Vaikket näe minua juuri nyt, tiedät sydämessäsi että minä elän sinussa ja sinun kanssasi. Kulje minun tietäni kunnes jälleen tapaamme."

Jeesus; kiitos että rakastat minua. Kiitos että teit teoista suurimman; annoit elämäsi, kuolit puolestani. Et viimeisellä elonhetkelläsikään halunnut vaihtaa osia kanssani. Et halunnut antaa minun kuolla puolestasi, niin arvokkaana Sinä pidit minua. Kunpa osaisin kertoa Sinulle kuinka paljon Sinä minulle merkitset. Että mikään, ei mikään saa minua luopumaan Sinusta. Olet tullut minulle niin rakkaaksi, etten halua elää ilman Sinua. Ikinä. Sinun Avendeasi 💖.

Luottamisen taito

 

Luottamisen taito on joskus luovuttamisen taitoa. Sitä, että luovuttaa jotkin asiat Jumalan hoidettaviksi ja oikeasti myös jättää ne Hänen hoitoonsa. Ja sepäs se onkin sitten vaikeaa meille ihmisille!

Minä olen Pätkäluovuttaja. Jos tuntuu että jonkin asian voi vain Pyhä Isäni hoitaa, osaan pyytää vilpittömästi Hänen apuaan. Osaan myös jättää asiani Hänen hoitoonsa ja lakata murehtimasta sitä. Sitten jatkan onnellisena elämääni ehkä peräti viiden minuutin ajan kunnes poimin huoleni takaisin Jumalalta ja jatkan jälleen murehtimista. Tuttua, eikö? Oletko kenties sinäkin Pätkäluovuttaja?

Miksi on niin vaikeaa luottaa Jumalan apuun? Siitäkin huolimatta että Raamattu selkeästi lupaa Jumalan pitävän meistä huolta? Miksi on niin helppoa uskoa Jumalaan mutta vaikea uskoa Jumalan auttavan meitä? Miksi annan taakkani Hänelle, mutta hetken päästä otan sen taas omille harteilleni? Miksen osaa luovuttaa? Näitä kysymyksiä olen pohtinut paljon, ja uskon että en ole mietintöineni aivan yksin.

Minulla ongelmana on se, että luotan kyllä Jumalan apuun, ja on helppo luottaa että Hän auttaa varmasti muita ihmisiä. Vaikeaa on sen sijaan luottaa siihen että Hän auttaisi nimenomaan minua. Aivan kuin minä en ansaitsisi Hänen apuaan. Tai jos Hän auttaisikin minua, Hän auttaisi minua vain jossain pienessä asiassa. Pieni asia on helpompi jättää Hänen hoitoonsa kuin jokin iso tai huolestuttavampi asia.

Vaikka olen jo saanut kokea Jumalan huolehtivan minusta, en silti osaa jättää taakkojani Hänelle. Vaikka olenkin saanut kokea luottamusta Häneen ja tiedän Hänen tekevän lupaustensa mukaan, on silti vaikeaa luottaa ja luovuttaa. Tänä pääsiäisenä haluan keskittyä tähän ongelmaan ja oppia luottamaan Jumalan lupauksiin. Oppia todella luottamaan Häneen.

Jeesus itse puhuu taivaan Isän huolenpidosta Matteuksen evankeliumissa luvussa 6. Jakeesta 25 eteenpäin hän opettaa että Isä todellakin huolehtii meistä. Mikä minä siis olen epäilemään sitä hyvyyttä millä Jumala minusta huolehtii?

Jos olet Pätkäluovuttaja kuten minä, keskity lukemaan Raamatusta erityisesti Jumalan huolenpidosta. Opettele jakeita ulkoa, jotta saat ne mieleesi aina kun epäily iskee. Koska minäkin olen Pätkäluovuttaja, aion huhtikuun aikana opetella jakeita ja puhua niitä itselleni niin monta kertaa kuin tarvitsee, kunnes osaan sekä luottaa että luovuttaa. Antaa Jumalalle paikan olla Jumala, Kaikkivoipa Jumala. Huolehtiva ja Rakastava Jumala. Rukoilen suuresti siunauksia omaan taitoosi luottaa ja luovuttaa. Sinä ja minä pystymme siihen, Hänen avullaan. Suuresti siunausta opiskeluusi, ystäväni 💖!

Minun Raamattuni

 

Parisen vuotta sitten tein päätöksen haluta läheisemmän suhteen Jumalan kanssa. Siihen asti olin jokseenkin satunnainen Raamatun lukija: luin sitä ensin tunteja monen päivän aikana, mutta sitten annoin sen jäädä pölyttymään viikoiksi, jopa kuukausiksi. Samalla harmittelin miten kaukaiselta Jumala minusta tuntui. Kerran näin ohjelman jossa mainittiin että suhde Jumalaan on läheisempi ja elävämpi, jos ottaa tavaksi lukea Raamattua päivittäin. Siinäpä sitten omatunto kolkuttaen lupasin itselleni (ja Jumalalle) että tästä lähtien luen Raamattua päivittäin, paitsi jos joskus elämä yllättää sillä tavalla etten yksinkertaisesti ehdi sitä avata.

Tähän mennessä olen onnistunut jokseenkin pitämään lupaukseni. Kahden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, jolloin olen syystä tai toisesta jättänyt yhdeksi päiväksi Raamatun avaamatta. Ja tosiaan; paitsi että Raamattu on tullut tutummaksi, myös Jumala tuntuu nyt paljon läheisemmältä kuin ennen. Tämä on tehnyt suuren muutoksen myös rukouselämääni. Kun Jumala aiemmin tuntui kaukaiselta ja vieraalta, rukoukseni olivat muodollisia, jotenkin virallisen jähmeitä. Ei tuntunut siltä, että puhuisin jollekin joka olisi minun lähelläni. Nyt rukoukseni ovat välittömiä, lämpimämpiä, aivan kuin puhuisin ystävälle. Vaikka kunnioitankin Jumalaa Pyhänä Isänäni, Hän on samalla myös hyvä ystäväni. Ja ystävälle on aina helppoa kertoa kaikki.

Tänään olen kuitenkin miettinyt paljon sitä, miten Raamatun merkitys minulle on muuttunut nyt kun luen sitä säännöllisesti. Siitä on tullut tänä aikana niin paljon enemmän kuin vain kirja joka sisältää Jumalan sanaa sivuillaan. Tänään haluan kertoa sinulle mitä Raamattu minulle merkitsee.

Raamattu on minulle ensiapulaukku. Kun tunnen oloni satutetuksi ja haavoitetuksi, Raamattu on laastari joka peittää ruhjeen ja auttaa sitä parantumaan. Se hoitaa ja uudistaa, tekee vahvaksi ja parantaa.

Raamattu on minulle navigaattori. Kun en tiedä mihin mennä, se kertoo määränpään. Kun olen kulkenut harhaan se neuvoo tekemään u-käännöksen ja ohjaa oikealle tielle. Ja kun Raamattu näyttää tien, et voi kulkea harhaan!

Raamattu on minulle kompassi. Vaikka maailma kuinka pyörittäisi, sen neula osoittaa hievahtamatta pohjoiseen. Sen suuntavaisto ei petä.

Raamattu on minulle apteekki jossa resepti ei mene koskaan tyhjäksi. Jos pelkään, se rauhoittaa. Jos huolet saavat unettomaksi, se antaa syvän unen. Jos olen nuutunut, se piristää. Sen lääke on aina sopivan kokoinen ja helppo niellä, eikä se juutu ikävästi kurkkuun. Raamattulääkkeellä ei ole koskaan ikäviä haittavaikutuksia.

Raamattu on minulle paras plastiikkakirurgi koko maailmassa. Se hioo hellästi ja varovasti paksuja, ikäviä arpia, ja antaa uuden, pehmeän kudoksen sieluun ja sydämeen. Mikään ei enää kiristä ikävästi eikä aiheuta pahaa oloa.

Raamattu on minulle puutarhuri. Se kärsivällisesti kitkee minusta rikkaruohoja ja hellin käsin istuttaa hyvää satoa. Pikku hiljaa huonot asiat minussa vähenevät ja hyviä asioita kasvaa tilalle.

Raamattu on minulle ystävä. Ystävä, joka opettaa että Isä haluaa aina kuulla minusta ja nähdä miten voin. En ole koskaan yksin, eikä tämä ystävä käännä ikinä selkää.

Raamattu on minulle elämänkumppani. Se kulkee aina rinnallani, ja minä olen saanut sen kanssa vakaan ja turvallisen suhteen. En voisi toivoa parempaa 💖.

Tätä kaikkea Raamattu minulle on. Tätä kaikkea ja vielä enemmän. Ja tämän kaiken olen saanut lukemalla Raamattua säännöllisesti. Raamattu tukee, opettaa ja antaa. Mitä enemmän luen, sitä enemmän saan. Nykyisin Raamattu on minulle lämmin ja läheinen, ja vaikka se on tullut minulle tutummaksi, se silti yllättää iloisesti joka kerta. Se on aina yllätyksiä täynnä, ja sivuilta avautuu jatkuvasti uutta ja ihmeellistä. Ja Jumala vahvistaa minulle tunnetta siitä, että Hän rakastaa minua paljon.

Ystäväni, haluan kannustaa sinua lukemaan Raamattua säännöllisesti. Ei ole väliä luetko sitä järjestyksessä vai et, tärkeintä on että päätät lukea. Saat huomata muutoksen itsessäsi! Jumala tulee sinulle läheisemmäksi, ystäväksi, ja saat Raamatusta paljon hyviä asioita arkiseen elämääsi. Jos Raamattu ei vielä tunnu sinusta tutulta, kirjoita ylös mitä Raamattu juuri nyt sinulle merkitsee. Laita lista talteen, ja kirjoita siihen vuoden päästä mitä Raamattu merkitsee sinulle silloin. Saatat yllättyä. Positiivisesti. Siunausta sinun elämääsi, ja paljon hyviä hetkiä Raamattusi parissa 💖!