Muistanko valittaa?

Kyllä. Aina. Päivittäin. Valittaminen on jotain joka ei unohdu. Sitä varten ei tarvitse kirjoittaa muistilappua. Valittaminen tulee selkäytimestä. Valitettavasti olen valittaja. Ja siksipä nytkin kirjoitan valittaen postausta valittamisestani.

Rupesin miettimään käyttäytymistäni eilen illalla mennessäni nukkumaan. Ennen unen tuloa muistelin kulunutta päivää. Vaikka päivä oli ollut ihana, ja olin saanut viettää aikaa tyttäreni kanssa, ensimmäiseksi mieleen muistui kaikki ne hetket jolloin olin valittanut itsekseni. Tiedättehän ne vakituiset "ja taas Posti tuo pelkkiä laskuja", "tottakai leipä putosi lattialle", "aina sataa lunta", "aina on loskaa joka paikassa"... lista on loputon. Ja vaikka aiheet eivät ikinä olekaan niin vakavia että elämäni olisi uhattuna, niin ymmärsin, että nämäkin ruokkivat negatiivisuutta päiviini. Ja kaiken lisäksi vieläpä ihan turhaan.

Posti tuo oikeasti muitakin kuin laskuja. Miksi minun pitää valittaa jostain joka nyt vaan kuuluu ihmisten elämään? Miksen sen sijaan mieti kiitollisena, että minulla on puoliso joka jakaa laskut kanssani? Miksi valitan joka ainut kuukausi samasta, turhasta aiheesta? Eikä leipäkään putoile aina lattialle, lunta ei sada "aina", eikä loskaakaan ole joka ikinen elämäni päivä. Miksi iltaisin harmit tulevat muistamatta mieleen mutta kiitollisuutta pitää varten vasten muistella? Onko valittaminen enemmän ihmisluonteesta johtuvaa, vai kenties elämän varrella opittu tapa? Tapa jota vain suorittaa koska siihen on niin tottunut?

Ei sen puoleen, nämä totutut valittamiset eivät koskaan ole sellaisia jotka saisivat minut oikeasti pahalle tuulelle. En kiukuttele muille, vaan valittaminen on pelkästään tapa, lauseita joita puhun ilman, että oikeasti kiukuttelisin niiden aiheista. Mutta kun asiaa oikein mietin, niin päätin että yritän muuttaa käytöstäni siitä huolimatta. Maaliskuun ajan aion kiinnittää huomiota sanoihini ja tapoihini. Joka kerta kun saan itseni kiinni valittamisesta, aion miettiä tilalle 10 asiaa joista olen kiitollinen. Aloitan siis yhden naisen käytöskoulun, ja toivon pääseväni kuukauden päästä luokalta hyvin arvosanoin 😄. Haluaisin myös onnistua muuttumisessa jatkossakin, niin että valittaisin ainakin vähemmän kuin ennen. Meillä ihmisillä kun on myös oikeasti huonoja päiviä, eikä meidän tarvitse olla aina yhtä hymyä ja positiivisuutta. Minullakin on lupa joskus valittaa, mutta toivon että jatkossa valittaisin oikeista, valittamisen arvoisista asioista. Siunausta viikonloppuusi 💖!

                                                     

                                                           Toisenlainen paasto

Pääsiäinen lähestyy hiljakseen, ja monet miettivät paastoon laskeutumista. Jotkut paastoavat tietyistä ruoista, ja nykyaikana on yleistä myös somepaaston pitäminen, vaikkakin sitä pidetään usein muulloinkin kuin vain pääsiäisenä. Minä haluan kannustaa sinua, rakas lukijani, pitämään tänä keväänä ihan uudenlaisen paaston. Minä nimittäin kannustan sinua viettämään aikaasi somessa hyvinkin runsaasti!

Älä jää pois sosiaalisesta mediasta pääsiäisen vuoksi. Älä kirjaudu ulos Facebookista ja Instagramista. Älä sammuta tietokonettasi ja kännykkääsi paaston ajaksi, miettien harmistuneena mistä kaikesta jäät paitsi paaston aikana. Sinun täytyy ehkä käyttää paljonkin näitä laitteita työssäsi, joten voit käyttää niitä hyvillä mielin paaston aikana myös kotonakin. Mutta käytä niitä tällä kertaa pienellä twistillä 😊!

Selaa Instagramia, mutta etsi sieltä kristillistä sisältöä meiltä ja maailmalta. Tue tykkäyksin kristillisen sisällön jakajia, näin saat heidän sisältöään nousemaan helpommin esille uskovien ja uskomattomien silmien eteen. Maailma tarvitsee lisää uskoa ja uskovia! Ja muista, jokaisena hetkenä saattaa joku uskoa etsivä saada silmiensä eteen juuri sen uskonsanoman, jota hän on ehkä epäillenkin itselleen rukoillut merkkinä Jumalasta.

Kirjaudu Facebookkiin, mutta tuttujen ryhmien sijasta etsi kristillisiä ryhmiä. Tämä on koko uudenlaisen paaston ydin; vietä aikaasi somessa niin kuin ennenkin, mutta keskity vain kristilliseen sisältöön, ja jätä kaikki muut someaiheet pois, paitsi jos jaat itse kristillistä sisältöä ja sanomaa eri paikkoihin. Oma jakaminen on tärkeää sekin!

Tutki kristillisiä podcasteja, lataa itsellesi jokin kristillinen sovellus, liity johonkin ilmaiseen Raamatuntutkimisen ryhmään tai kurssiin, näitä löytyy varsinkin englanniksi tehtyinä. Itselläni on esimerkiksi Joyce Meyer Ministries-appi puhelimessa. Instagramissa julkaistaan joka kuukausi erilaisia Raamatun kirjoitus- ja opiskeluhaasteita, joista jokainen voi löytää itselleen sopivan! Tämän helmikuun aikana olen itse keskittynyt haasteeseen "God's promises", Jumalan lupaukset. Joka päivä katson sen päivän Raamatunkohdan, ja kirjoitan sen ylös vihkoon miettien sen sanomaa minun kohdallani. Kirjoitan, mitä tuo kohta merkitsee minulle ja miten voisin sen elämääni sisäistää kasvaakseni omassa uskossani.

Ja tietysti; tähän paastoon sisältyy myös Raamatun ja kristillisten kirjojen lukeminen, paperi- tai sähköisenä versiona. Lue, tee muistiinpanoja, mietiskele ja vietä aikaa Jumalan kanssa. Tiivistä yhteyttäsi Häneen, joka rakastaa sinua niin kovin paljon 💖. Pidä kirjaa siitä, miltä tällainen paasto tuntuu, se voi auttaa sinua saamaan paastostasi enemmän irti. Minä aion kirjoittaa paaston kulusta muistiinpanoja päivittäin, ja kun aikanaan paasto loppuu, luen mietintäni läpi. Näin osaan varautua uuteen paastoon ehkä helpommin kuin tähän ensimmäiseeni. Siunausta päivääsi, ystäväni 💖!

 

                                                 Rukousnauha ja minä

Käytän rukoillessani päivittäin apuna rukousnauhaa. Tarve rukousnauhalle alkoi siitä, että sairastamani burn out ja masennus jättivät jälkeensä keskittymishäiriön. Huomaan monesti alkavani rukoilla esimerkiksi läheisteni puolesta, mutta pian rukous alkaa säroillä ja hetken päästä tajuan ajattelevani ihan muita asioita. Häiriötekijät tulevat niin huomaamatta mieleen etten edes muista kenen puolesta ehdin jo rukoilla ennen kuin huomioni herpaantui. Tämä taas johti sitten siihen, että pyristelin saman rukousaiheen parissa yhä uudelleen ja uudelleen, saattamatta koskaan rukoustani loppuun. Ja tämähän aiheutti heti ihmiselle tyypillistä itsensä soimaamista ja tunnetta etten osaa edes tätäkään tehdä Jumalalleni kelpaavalla tavalla. Joka päivä tunsin huonoa omaatuntoa, mutta sitten löysin Suomessa tehdyn, suomalaisen rukousnauhan, ja rukouselämäni muuttui sen avulla!

En käytä rukousnauhaa siten, kuin katoliset sitä käyttävät. Joinain aamuina käyn yksi kerrallaan helmet läpi, mutta jokaisen helmen kohdalla kiitän Jumalaani jokaisesta asiasta josta saan olla siinä hetkessä kiitollinen. Toisinaan pyydän siunausta tai apua jokaiselle ihmiselle joita helmet edustavat. Joskus pyydän anteeksi pahoja tekojani. Koen rehellisesti saavani syvempää elämistä rukouselämääni nyt, kun ajatukset eivät pääse sinkoilemaan sinne tänne. Ja kyllä; olen kokeillut apukeinoksi ensin myös viivotinta, pyyhekumia, kaulaketjua sekä hiusdonitsia 😆, ja ei, ne eivät saaneet samaa tulosta aikaiseksi. Erilliset helmet sensijaan auttoivat niitä sormeillessani. Tästä olen Jumalalleni aina kiitollinen!

Suomalaiset rukousnauhat löysin, kun hakutuloksiini ilmestyi Korupaja Marian Sydän. Tilasin itselleni kädessä pidettävän rukousnauhan, jossa on 33 helmeä. Se on paljon kaularukousnauhaa lyhyempi, ja sen avulla minun on helpompi rukoilla heti aamulla kun mieli on vielä nukuksissa ja keho huutaa kahvin perään 😄. Se on aina pöydälläni minua odottamassa.

Kerran lähdin kuitenkin vähän pidemmälle pois kotoa, ja huomasin ahdistuneena että rukousnauhani jäi kotiin. Silloin oli todella huono ajokeli, ja pelkääjän paikalla istuessani tajusin, miten masennukseni ajoi minuun jo selvää paniikkikohtausta. Sen sijaan että hyperventiloin, olisin saanut ajatukseni kasaan rukousnauhan kanssa, ja olisin voinut pyytää siunausta matkallemme. Ahdistus sai kuitenkin aikaan sen, että ilman nauhaa ajatus ei pysynyt alkuunkaan kasassa. Voin sanoa että matka oli kerrassaan kaamea kokemus, ja kun se vihdoin päättyi, olin rättiväsynyt.

Tästä ponnahti mieleeni ajatus, että olisipa olemassa aivan pikkuinen, korumainen rukousnauha. Sellainen, jonka voisi kiinnittää vaikka kalenteriin, lompakkoon, avaimiin tai laukkuun joko papukaijalukolla tai esimerkiksi avainrenkaalla. Laitoin Korupajan Terhille kyselyä, onnistuisiko edes tuollaisen suunnittelu tai valmistus. Ilokseni Terhi ryhtyi puuhaan, ja aikanaan minulle saapui rukousnauha joka on pieni ja siro kuin koru 💖! Tämä on aina kalenterissani kiinni ja menossa mukana, vaikka varsinainen nauha unohtuisikin kotiin. Ei enää paniikkikohtauksia ja tunnetta että happi loppuu kesken ja sydän murtaa itsensä rinnasta läpi! Pystyn keskittymään puheluuni Herrani kanssa, ja luottamaan siihen että Hän on kanssani aina. Kiitos tästä, Isäni!

Äskettäin ostin kolmannen rukousnauhani, kaulakorumallisen. Tämä kulkee mukana silloin, kun minulla ei ole laukkua tai kalenteria käsillä. Tämän kaunis, puinen risti on lujasti käsieni sisällä kun makaan hammaslääkärin tuolissa pelkäämässä. Risti saa ajatukseni pois senhetkisistä olosuhteista, ja siinä tuolissa olen jo muutaman kerran ehtinyt keskittyä kiittämään hyvästä terveydenhuollosta, siunaamaan hammaslääkäriä ja hammashoitajaa, muistelemaan Raamatun jakeita sen sijaan että olisin pyörtymisen partaalla. Aivan valtava muutos hammaslääkärikäynteihini nyt ja tulevaisuudessa!

Jos olet kuin minä, ja sinulla on vaikeuksia keskittyä kahdenkeskiseen aikaasi Jumalan kanssa, rohkaisen sinua lämpimästi edes kokeilemaan rukousnauhan käyttöä rukouselämässäsi. Saatat saada apua rukouselämääsi, ja ehkä koet syvempää yhteyttä Herraan, kun pääset rauhoittumaan ja keskittymään ulkoisista olosuhteista ja keskittymishäiriöistä huolimatta. Minulla on päivittäin yksi, tietty aihe yhdelle rukousnauhan helmelle. Se on kiitos siitä, että Jumalani on antanut minulle syvemmän rukouselämän Hänen kanssaan rukoushelmien ansiosta. Ja syvempi rukouselämä on jotain, josta en halua koskaan luopua! Haluan olla lähellä Häntä, joka on on niin paljon kärsinyt ja uhrannut minun hyväkseni. Kiitos, Jumalani. Kiitos 💖!

Tervetuloa!

 

                                                                  Tervetuloa!

Olen Avendea, keski-ikäinen Jeesusta, eläimiä ja luontoa rakastava kantasuomalainen nainen. Olet lämpimästi tervetullut blogini pariin 💖!

Blogissani kirjoitan milloin mistäkin mielessä pyörivästä aiheesta. Joskus postaukset käsittelevät asioita joita olen oivaltanut Raamatusta, tai asioita joita kenties uskossani pohdin. Joskus taas kirjoittelen maallisista asioista joita koen, näen tai mietin. Kaikenlaista maan ja taivaan välillä siis luvassa!

Pohjimmainen halu perustaa tämä blogi on yrittää näyttää että me Jumalaan uskovat kristityt olemme aivan tavallisia ihmisiä huolinemme ja iloinemme. Me emme ole täydellisiä. Itse tulin uskoon 2015, ja koen olevani vasta oppilas tällä uskoni tiellä. Jos mietit millaista elämä on jos tulet uskoon, niin tulet huomaamaan että se on edelleen aivan tavallista elämää, sinulla vain on Kristus matkakumppaninasi täällä maan päällä. Vaikka olet saanut syntisi anteeksi ja sinulle on luvassa iankaikkinen elämä Jumalan luona, koet yhä edelleen tavallisia asioita elämässäsi. Maksat laskuja, käyt töissä, opiskelet tai olet eläkkeellä. Olet iloinen, kiukkuinen, totinen, apea, innostunut ja kaikkea muuta mikä liittyy ihmisyyteen. Sinun ei kuitenkaan tarvitse pelätä ettet kelpaisi Jeesukselle sellaisena kuin olet. Jeesus todellakin ymmärtää sinua, sillä Hän on itse ollut ihmisenä ihmisten joukossa. Kuka tahansa oletkin, rukoilen että blogini antaisi sinulle rohkaisua, tukea ja ymmärrystä kristityn elämääsi🙏.

Tähän ensimmäiseen postaukseeni sain aiheen Raamatusta. Olen uskoontuloni jälkeen lukenut Raamatun muutamaan kertaan läpi, ja olen usein miettinyt ettei mikään sen jakeista tunnu minun "omaltani." Aika monella uskovalla on yleensä jokin Raamatun jae, joka tuntuu heille läheiseltä, lämpimältä ja rakkaalta. Minulla ei sellaista ollut. Monet asiat Raamatussa ovat ihania, mutta sellaista läheistä jaetta en ollut koskaan kokenut. Viime vuoden lopulla eräs jae kuitenkin kiinnitti huomioni, jae jonka olin lukenut monta kertaa ennenkin, mutta nyt yhtäkkiä se osui silmiini aivan eri tavalla. Kyseessä on Psalmi 118:28. "Sinä olet minun Jumalani, ja sinua minä kiitän, minun Jumalani, sinua minä korotan."

Koin suorastaan riemua luettuani tuon jakeen! Raamatussa on kohtia, joissa sanotaan "Iloitse/iloitkaa Herrassa", mutta en koskaan ymmärtänyt mitä ne tarkoittavat, ja koin huonoa omaatuntoa siitä, etten osannut iloita niin kuin Raamatussa kehoitetaan. Saatoin nähdä ohjelmia uskovista joista näki heti että he olivat aivan riemuissaan uskostaan, ja minusta tuntui, että minulta puuttui se jokin joka heillä oli. Olin siitä usein surullinen ja joskus jopa kateellinenkin.

Tällä kertaa sain kuitenkin kokea mitä on olla riemuissaan Jumalasta ja Hänen sanastaan. Tuo jae on siitä saakka ollut minulle tärkeä, ja yhä edelleen se tuo lämpimän riemun tulvahduksen sisimpääni. Olen kiitollinen siitä, että Herra halusi antaa minulle tämän kyvyn iloita Hänessä. Olen iloinen siitä, että Hän antoi minulle uuden, pienen kasvun kristittynä. Olen kokenut elämässäni hetkiä jolloin olen ollut epätoivoinen ja rukoillut hädässä Isältä apua, ja nekin hetket ovat kasvattaneet uskoani paljon. Kasvu vahvistaa uskoa ja suhdetta Jumalaan , ja tänään halusin jakaa sinun kanssasi tämän pienen kasvuni ja kokemukseni. Jos olet itse samankaltaisessa tilanteessa, haluan rohkaista sinua. Älä anna periksi, rukoile ja jatka rukoilemista sinnikkäästi! Herra antaa sinulle kasvua uskossasi, Hän todellakin haluaa sinun olevan Hänen kanssaan läheisemmässä suhteessa, sillä Hän rakastaa sinua. Ja rakkaus joka Hänellä sinua kohtaan on, on suuri!

Siunausta sinun elämääsi!

-Avendea