Voimajakeeni

 Pari vuotta sitten mieheni sai vakavan sairauskohtauksen, ja hän joutui olemaan pitkään sairaalassa sekä käymään läpi vaarallisen aivoleikkauksen. Tuo aika oli minulle täynnä voimakasta ahdistusta, kovia pelkotiloja ja masennusoireiden pahenemista. Silloin koin vahvasti omien voimieni rajallisuuden.

Tuona aikana ensimmäistä kertaa uskoontuloni jälkeen suorastaan huusin Jumalaa avukseni. Olin aiemmin Raamattua lukiessani ihmetellyt mitä tarkoittaa "rukoilla lakkaamatta", mutta tämän kriisin aikana tulin totisesti tutuksi jatkuvan rukouksen kanssa. Valveilla ollessa pelko puolison menettämisestä sai rukouksen toistumaan melkeinpä tauotta.

En osannut luottaa silloin Jumalan apuun, vaan huoli puolisosta oli kova. Yöt kuluivat sängyssä pyöriessä, ja jos onnistuinkin torkahtamaan, havahduin puhelinsoittoon vain huomatakseni, ettei se ollut oikeasti soinutkaan vaan oma mieli teki tepposia. Päivisin saatoin käydä kaupassa ruokaostoksilla, mutta keskittyminen oli niin kateissa että kotiin saattoi päätyä vain pelkkä margariinipaketti eikä mitään muuta koko kauppalistasta. Voimat olivat lopussa, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Eräänä aamuna avasin Raamattuni satunnaisesta kohdasta. Silmiin osui Roomalaiskirjeen luku 12:12 "Olkaa toivossa iloisia, ahdistuksessa kärsivällisiä ja rukouksessa kestäviä." Luin jakeen useampaan kertaan, ja jollain lailla se huokui minulle rauhaa ja toivoa. Tunsin ensimmäisen kerran syvää levollisuutta ja pystyin hengittämään rauhallisesti. Halusin luottaa Jumalaan ja siihen, että Hän kyllä kuulee rukoukseni. 

Seuraavien pitkien viikkojen ja epävarmuuden keskellä hakeuduin aina vain uudelleen tuon jakeen pariin. Sain siitä voimaa, ja toistelin sitä itselleni aina pelon iskiessä. Joka kerralla sen sanoma rauhoitti minua, auttoi kestämään taas hetken eteenpäin. Aivan kuin olisin saanut sisäisen haarniskan joka auttoi pitämään minut kasassa epävarmuuksien keskellä. 

Mieheni leikkauksen aikoihin löysin toisen Raamatunpaikan. Ef 6:10 "Lopuksi: vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevässä voimassaan." Sain vahvan tunnelatauksen siitä että Jumala pitää huolen minusta ja miehestäni. Minun ei tarvitse jaksaa kuormani kanssa yksin. Hän kuulee, pitää huolta ja ymmärtää. Hän tiedostaa hätäni ja antaa minulle rauhan. Yksin ollessani imin näistä kahdesta jakeesta voimaa kuin kuiva pesusieni, kirjoitin jakeet paperille ja tankkasin tankkaamasta päästyäni. Aina kun tytär ei voinut olla kanssani, luin noita jakeita. Ryhdyin kuuntelemaan gospel-lauluja ja ylistin Isää niiden kanssa (naapuriparat; en omaa hyvää lauluääntä!)

Aikanaan tuli helpottava soitto: operaatio onnistui ja mieheni tulisi toipumaan täysin. Valahdin polvilleni lattialle ja kiitin Isää kiittämästä päästyäni. Hän antoi minulle rakkaudessaan minun mieheni takaisin, ja saan vielä elää hänen kanssaan täällä maan päällä. Yhä edelleen kiitän Häntä tästäkin huolenpidosta ja Hänen armostaan. Hän rakastaa ja huolehtii. Hän tukee tavalla joka täyttää sielun ja sydämen. Hän antaa levon ja rauhan. Tavalla jota maailma ei pysty koskaan antamaan. Rukoilen lepoa ja rauhaa sinunkin elämääsi, ystäväni 💖!